Mitä polarisaatio on ja miten se toimii?

Sovittelussa osaamme käsitellä jyrkkiä vastakkainasetteluja, kun ihmiset ovat konfliktissa keskenään. Kuitenkaan omia keskusteluja itselle tärkeistä asioista ei ole helppo käydä – edes ammattisovittelijalle. Miksi yksinkertaisesta erimielisyydestä leimahtaa helposti niin vahva vastakkainasettelu?

Tutustuin hollantilaisen teoreetikon, toimittajan ja filosofin Bart Brandsman ajatuksiin ensimmäistä kertaa vuosi sitten Radicalization Awareness Network -verkoston tapaamisessa Pohjois-Irlannissa. Hänen polarisaatiomallinsa auttoi minua näkemään asioita, joita en aiemmin osannut nimetä niin terävästi. Brandsma kuvaa mallillaan, mihin polarisaation dynamiikka ilmiönä perustuu ja miten sitä voidaan hillitä.

Tässä blogissa kuvaan Brandsman mallin pohjalta polarisaation peruslait, ihmisten tyypilliset viisi roolia polarisaatiossa sekä neljä tarvittavaa muutosta polarisaation purkamiseksi dialogin avulla.

Polarisaation kolme peruslakia

1. Polarisaatio on ajatusrakenne – me vastaan ne.

Polarisaatio saa voimansa mustavalkoisesta me ja ne-ajattelusta, joka on ajatusrakenteena itsessään neutraali. Sitä esiintyy kaikkialla. Se muodostuu ongelmalliseksi vain, kun se vahvistuu liiallisesti. Kun siitä tulee mustavalkoinen ja ehdoton – ja kun ryhmät asetetaan vastakkain ryhmien oletettujen ominaisuuksien perusteella.

2. Polarisaatio tarvitsee bensaa kehittyäkseen.

Polarisaation bensana toimii identiteettipuhe; se, että puheella määritellään jonkin ryhmän identiteettiä. Tätä tehdään esimerkiksi toistamalla ”He toimivat aina noin”, ”He ovat sellaisia…”, ”He eivät ikinä…”. Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelu puolesta ja vastaan on hyvin ryhmälähtöistä ja kaksijakoista; ikään kuin olisi olemassa kaksi yhtenäistä ryhmää; ”maahanmuuttajat” ja ”valtaväestö”. Polarisaatiota lietsotaan vihapuheella, vastakkaiseen ryhmään liitetään kielteinen määritelmä ja näin muodostuu kielteinen mielikuva. Kun ryhmiin liitetyt mielikuvat vahvistuvat tarpeeksi, yksilölle tulee mahdottomaksi olla jotain muuta, kuin sen ryhmän edustaja. Hänet kohdataan sen mielikuvan kautta, joka hänen viiteryhmäänsä on liitetty. Toisaalta, myös positiiviset mielikuvat vahvistavat polarisaatiota. ”Maahanmuuttajien” puolustajat saattavat hyväntahtoisesti haluta luoda kuvaa siitä, että maahanmuuttajat ovat hyviä. Tämä on yhtä mustavalkoinen ajatus kuin edellinenkin. Se ei auta purkamaan kahtiajakoa, vaan vahvistaa ajatusrakennetta me ja ne.

3. Polarisaatio toimii vaistomaisen tunnedynamiikan tasolla

Polarisoitumisessa ei ole kyse faktoista vaan siitä, miltä asiat tuntuvat. Siihen ei siis voi vaikuttaa faktoilla. Polarisoituneessa tilanteessa faktat toimivat bensana, sillä niitä tulkitaan vain omasta näkökulmasta käsin, omaa ajatusrakennetta vahvistaen.

Polarisaation voima perustuu siihen, että sen kautta puhutellaan ihmisen perustarpeita. Kun nuo perustarpeet ovat uhattuna, ihmisessä tapahtuu puolustautumisreaktio – ja siinä tilassa ei faktoilla ole merkitystä. Puolustautumisen tilassa selviytymiskeinoksi on annettu paeta, hyökätä tai käpertyä. Missään näistä tiloista ei ihminen ole vastaanottavainen faktoille.

Vaistomainen tunnedynamiikka selittää sen, miksi polarisoitunut keskustelu on niin vaikea käydä. Ollaan kokoajan lähellä räjähdyspistettä. Jännitteet aiheuttavat sen, että ajattelu mustavalkoistuu ja se on omiaan aiheuttamaan konflikteja. Konfliktit ja etenkin identiteettiin perustuvat tulkinnat konfliktin syistä ovat polarisaatiolle bensaa. Polarisaatio eli kahtiajako ja ryhmien eriytyminen puolestaan toimii konflikteille suotuisana maaperänä.

Polarisaatioon vaikuttavat viisi roolia

Bart Brandsma identifioi polarisaatiomallissaan viisi roolia:

1. Yllyttäjät, jotka lietsovat polarisaatiokehitystä vihapuheen sekä toisen ryhmän mustamaalaamisen ja syyttelyn kautta.
2. Liittyjät ovat valinneet puolensa, sillä heille on muodostunut tunne, että se on oikein, välttämätöntä tai oikeutettua. He esittävät usein tietyn varauksen, ns. vastuuvapauslausekkeen, suhteessa yllyttäjän puheeseen, eivätkä useimmiten ole sataprosenttisesti yhtä jyrkillä linjoilla.
3. Hiljaiset ovat ne, joiden näkemykset eivät ole näkyviä. Hilaisuus ei kerro mitään ihmisen ajatuksista tai motiiveista. Hiljaiset vaikuttavat olevan keskellä, sillä he eivät eri syistä ole ottaneet kantaa me vs. ne- ajatusrakenteeseen. Keskijoukko koostuu keskenään hyvin erilaisista henkilöistä. Siellä ovat välinpitämättömät, hyvin sitoutuneet ja tietoisesti keskellä pysyvät ihmiset, joilla on monisävyisiä näkemyksiä. Lisäksi ammattilaisten ja viranomaisten pitäisi olla tässä ryhmässä, sillä heidän tulisi olla helposti lähestyttäviä jokaisen väestöryhmän edustajille.
4. Sillanrakentajan rooliin noustaan usein, kun halutaan vaikuttaa ns. ”ääripäiden” tapaan leimata toinen väestöryhmä ja kumota mustavalkoisia sekä ennakkoluuloihin perustuvia väitteitä. Sillanrakentaja tahtoo ratkaista kahden ryhmän väliset erimielisyydet ja selittää molemmille ryhmille, kuinka asiat ovat. Sillanrakentajan roolissa piilee ansa. Hyväntahtoisuudestaan huolimatta sillanrakentajat usein tahtomattaan vahvistavat polarisaatiota tuottamalla siihen bensaa eli identiteettipuhetta. Vaikka sillanrakentajat yrittävät kumota yllyttäjien vihapuheen taustalla olevia väitteitä, he vahvistavatkin yllyttäjien asettamaa ajatusrakennetta, ajatusta kahdesta erillisestä väestöryhmästä, jotka määrittävät niihin kuuluvia ihmisiä – olipa määre sitten kielteinen tai myönteinen.

Polarisaatio kehittyy, kun tulee yhä vaikeammaksi pysytellä keskellä. Polarisaation tilaa ja jännitettä voida mitata sillä, kuinka hyvin keskellä pysytteleviä siedetään. Yllyttäjät pyrkivät luomaan painetta, joka pakottaa valitsemaan puolensa. Keskellä pysyttelijöitä syytetään naiiveiksi ja syntyy tunne, että nyt on pakko valita: ollako puolesta vai vastaan. Yllyttäjien tärkein intressi on näkyvyys, joka vaikuttaa keskeisesti polarisaatiokehitykseen. Kun polarisaatio ja yllyttäjät saavat näkyvyyttä, yhä useammat valitsevat puolensa ja yllyttäjät siirtyvät yhä kauemmaksi kohti äärilaitaa. Ilmiöstä tulee itseään vahvistava, kun polarisoituneessa tilanteessa on jyrkennettävä kannanottoja yhä entisestään saadakseen näkyvyyttä. Yllyttäjät tulevat työnnetyksi yhä kauemmaksi.

5. Syntipukin rooli annetaan ihmisille, kun polarisaatio on edennyt jo pitkälle. Tilanteen kärjistyessä keskellä olevien hiljaisten joukko pienenee. Tässä tilanteessa tulee mahdottomaksi olla puolueeton. Syntipukkeina pidetään yleensä sillanrakentajia tai niitä naiiviksi luonnehdittuja, jotka viimeisenä valitsevat puolensa. Myös viranomaisia asetetaan yllyttäjän toimesta syntipukin asemaan, ”he eivät tee mitään”. Polarisaatiossa syntipukit saavat syytöksiä molemmilta puolilta.

Neljä käänteentekevää muutosta polarisaation purkamiseksi

Brandsman polarisaatiomallin tarkoitus on auttaa tunnistamaan polarisaatio ilmiönä, jotta olisi mahdollista hillitä sitä. Harva haluaa polarisaation etenevän, mutta useat vaikuttavat sen etenemiseen. Dynamiikkaan liittyy valtavasti tahatonta toimintaa; tämän vuoksi on tärkeintä tiedostaa, kuinka ilmiö toimii ja kuinka oma toiminta siihen vaikuttaa. Ajatuskehystä voi käyttää tilanteiden analysoimiseen.

Polarisaatioon voidaan puuttua, kun ilmiö tunnistetaan

1. Kohdeyleisö

Keskusteluun mukaan ne hiljaiset, joita ei yleensä kuulla. Näkyvyys nopeuttaa polarisaatiota, kun huomio keskittyy jatkuvasti yllyttäjiin ja mukaan lähtijöihin.  Polarisaatiota purkava keskustelu käydään keskellä olevien hiljaisten kanssa; niiden, joita ei yleensä kuunnella. He ovat polarisaation, mustavalkoisen ajattelun ja siihen perustuvan lietsonnan vastavoima.

2. Aihe

Koska polarisaatiossa vaikuttaa mustavalkoinen ajattelu, polarisaatiota purkavat puheenaiheet eivät ole jyrkkiä väitteitä puolesta tai vastaan eivätkä liity identiteettiin. Polarisaatiota purkava keskustelunaihe ei ole väite, vaan dilemma, joka kutsuu ihmiset pohtimaan itseään koskevia aiheita.

Jotta keskellä olevien kanssa voidaan saada aikaan mielekäs keskustelu joka yhdistää, täytyy puheenaiheena olla heidän todelliset huolenaiheensa. Tämän ovat jo ymmärtäneet yllyttäjät, joiden kohderyhmänä ovat nimenomaan hiljaiset. Yllyttäjät tuntevat hiljaisen enemmistön huolet, mutta tarjoavat selityksinä toisen ryhmän oletettuja ominaisuuksia. Sillanrakentajat pyrkivät usein puolustamaan mustamaalattua ryhmää, mikä saattaa olla lohdullista, mutta vauhdittaa osaltaan polarisaatiokehitystä.

3. Asemoituminen

Polarisaatiota purkaa puolueeton ja kuunteleva asemoituminen. Se mahdollistaa erilaisten näkemysten, todellisten huolenaiheiden ja ihmisiä askarruttavien kysymysten käsittelyn sekä jokaisen yksilön ja ryhmän edustajan mukaanpääsyn keskusteluun.

4. Sävy

Polarisaatiota purkavassa keskustelussa ei ole kyse oikeasta tai väärästä, vaan eri näkökulmien, intressien ja tarpeiden esiin pääsystä. Ne pääsevät esiin, jos keskustelua käydään aidosti arvostavaan sävyyn.

Brandsman malli polarisaation hillitsemiseksi ammentaa sovittelun ja konfliktinratkaisun työkaluista. On kuitenkin on hyvä huomioida, että polarisaation tilanneanalyysi eroaa konfliktista. Konfliktinratkaisu lähtee liikkeelle osapuolten ja heidän tarpeiden ja intressien kartoittamisesta, kun taas polarisaatiossa osapuolet eivät ole selkeitä, eivätkä he välttämättä toimi loogisesti oman etunsa mukaisesti.

Polarisaation tilanneanalyysissä on syytä identifioida:

• toimijat
• heidän roolinsa ja intressinsä
• heidän vaikutuksensa sekä
• ”yleinen mielipide/huolenaihe”

Nämä ovat hyvin vaihtelevia tekijöitä. Keskustelun käymiseksi on selvitettävä, ketkä ovat avainhenkilöitä ja millaisia rooleja heillä on omissa yhteisöissään, sekä mihin heidän arvostuksensa perustuu. Koska polarisoivan ajatusrakenteen ytimessä on mustavalkoisen me ja ne -ajattelun purkaminen, on hyvin olennaista suhtautua kriittisesti henkilöihin, jotka kokevat edustavansa yhtä kokonaista ihmisryhmää.

Mikä on polarisaation ja konfliktin ero?

Polarisoitunut yhteiskunta toimii suotuisana maaperänä konflikteille sekä väkivaltaiselle radikalisoitumiselle. Polarisaatio ja konfliktin eroa voi kuvata siten, että polarisaario on yhteiskunnassa taustalla vaikuttava ”pinnan alla piilevä jännite”, konflikti sen sijaan on sarja tapahtumia, jotka kumpuavat tuosta jännitteestä ja lisäävät sitä.

Koneen säätiön #naapuridialogit- ohjelmaan kuuluva kehittämishankkeen aikana pureudumme seuraavan kolmen vuoden ajan siihen, miten tämän mallin tuottamaa oppia voisi Suomessa parhaiten hyödyntää vastakkainasettelun purkamiseen ja toimivien väestösuhteiden edistämiseen.

Miriam Attias

#depolarize #naapuridialogit #rohkeatekijä #KoneenSäätiö